TALOUSVEDEN LAATUSUOSITUKSET
RAUTA
  • yksityiset kaivot 0,4 mg/l (Sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriö, STM)
  • pienet talousvettä toi­mit­tavat laitokset 0,2 mg/l (STM)
  • Maailman terveysjärjestö WHO 0,3 mg/l
MANGAANI
  • yksityiset kaivot 0,1 mg/l (STM)
  • pienet talousvettä toimittavat laitokset 0,05 mg/l (STM)
  • Maailman terveysjärjestön hyväksymiskynnys maun perusteella 0,1 mg/l
  • Maailman terveysjärjestön asettama terveydellinen raja-arvo 0,4 mg/l

Tutkimuskohteena lakkautetun koulun porakaivo

Vuosina 2004-2005 tehtiin Asko Vasarvuoren aloitteesta Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n ja Helsingin yliopiston Geologian laitoksen yhteisenä projektina tutkimus, jossa selvitettiin hiiliteräksisen suojaputken vaikutusta maaporatun kalliokaivon veden laatuun. Tutkimuksen rahoitti Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy ja siitä tehtiin Pro Gradu tutkielma.

Hiiliteräsputken vaikutusta kaivoveden laatuun selvitettiin sekä laboratorio-oloissa, että kentällä todellisissa porakaivo-olosuhteissa. Heinolan kaupunki osoitti kenttäkokeeseen koekaivoksi Paistjärven entisen ala-asteen porakaivon, jonka vedessä oli selkeitä rautaongelmia. Korkeista rautapitoisuuksista kielivät värjääntyneet saniteettikalusteet ja koulun entisen keittäjän kertomukset rautapitoisen veden haitoista keittiössä.

Koulun vielä toimiessa veden rautapitoisuudet pysyivät siedettävinä suuren kulutuksen vuoksi. Koulun lakkauttamisen jälkeen kiinteistö siirtyi yksityiseen käyttöön ja kulutus väheni oleellisesti. Tämän seurauksena veden rautapitoisuus kohosi sietämättömälle tasolle ja ongelmaa pyrittiin torjumaan pumppaamalla vettä läheiseen laskuojaan. Ennen suojaputkimateriaalin vaihtoa vedestä mitattiin yli 30 mg/l olevia rautapitoisuuksia.

Miten ja miksi tutkimus tehtiin?

Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään millaisia vai­ku­tuk­sia hiiliteräksisellä suojaputkella on maaporattujen kalliokaivojen veden laatuun. Tutkimukseen sisältyi la­bo­ra­toriokoe ja kenttäkoe aidossa porakai­vo­ym­pä­ris­tössä. Molemmissa tapauksissa tutkittiin miten vir­taus­olosuhteiden muutos vaikuttaa veden laatuun ja mikä vaikutus suojaputkimateriaalin vaihtamisella on.

Kenttäkokeen alkaessa pumppu pysäytettiin ja vesi sai seisoa kaivossa viikon. Tämän jälkeen pumppu käyn­nis­tettiin ja vettä pumpattiin kolmella eri nopeudella. Ve­si­näytteitä otettiin kaikissa virtausolosuhteissa kahdelta eri syvyydeltä. Näytteistä analysoitiin rauta ja man­gaa­ni. Virtauskokeiden jälkeen Asko Vasarvuori suoritti putken vaihdon, jonka jälkeen virtauskokeet toistettiin.

Tulokset

Kolme viikkoa putken vaihtamisen jälkeen rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat laskeneet selvästi, mutta ylittivät edelleen suositusarvot. Varsinainen tutkimus päättyi ajan puutteen vuoksi tähän. Kaksi vuotta myöhemmin otetut viralliset vesianalyysit osoittavat, että porakaivon ennallistuminen on jatkunut tutkimuksen päätyttyä. Rauta- ja mangaanipitoisuudet alittivat tuolloin selvästi niin WHO:n kuin Sosiaali- ja terveysministeriön talousvedelle asettamat laatusuositukset. Vedestä on otettu säännöllisesti kontrollinäytteitä, jotka osoittavat, että veden laatu on pysynyt hyvänä. Rautapitoisuus on vakioitunut alle määritysrajan, joka on <0,05 mg/l.

FAKTAA